Rohkeus aloittaa elämän ruotiminen. Nyt on se hetki. Olen antanut elämän viedä, ajelehtinut mukana. Sulkenut pahoja asioita pois mielestäni. Tyytynyt olemassaolooni. En ole voinut ymmärtää toisen ihmisen tarpeita, koska en ole tiennyt ja tuntenut omiakaan tarpeitani.
Viime yö meni sängyssä pyöriessä. Uni ei tullut. Pää kuhisi ajatuksia. Sekavia sellaisia. Jossain vaiheessa yläselkä jumittui. Kipu levisi päähän ja käsivarsiin. Aamulla panacodia ja turta olo. Kipu ei hävinnyt, onneton pikkupöhnäolo. Mutta kerrankin suon itselleni sen, että ei ole pakko tehdä mitään. Voi vaan olla. Kulkea yöpuvussa. Antaa kodin olla kaaoksessa. Kuka kaaoksen ja sotkun määrittää? Minä itse.
Kuka voi tehdä minua onnelliseksi, jos en itsekään tiedä mitkä asiat minusta tekevät onnellisen?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
entä sitten? kuinka pitkälle pääsit pohdinnoissa? korjaisin hieman tuota lausetta: "kuka voi tehdä minut onnelliseksi jos en itsekään tiedä mitkä aisat minusta tekevät onnellisen" vain sinä itse voit tehdä itwsesi onnelliseksi, mutta siihen tosiaan pitää tietää kuka olet ja mistä pidät
VastaaPoista